Vanhassa testamentissa Herra antoi nimen Israel Iisakin pojalle ja Abrahamin pojanpojalle Jaakobille (1. Moos. 32:28; 35:10). Nimi Israel tarkoittaa paitsi itse Jaakobia myös hänen jälkeläisiään ja valtakuntaa, joka näillä jälkeläisillä oli Vanhan testamentin aikoina (2. Sam. 1:24; 23:3). Kun Mooses oli johdattanut Israelin lapset pois Egyptin orjuudesta (2. Moos. 3–14), heidän hallitsijoinaan oli tuomareita yli kolmensadan vuoden ajan. Israelin yhtenäisen valtakunnan ensimmäinen kuningas oli Saul, ja valtakunta pysyi koossa Salomon kuolemaan asti, jolloin kymmenen heimoa nousi kapinaan Rehabeamia vastaan muodostaakseen erillisen kansakunnan. Israelin valtakunnan jaon jälkeen pohjoiset heimot pitivät suurempana osapuolena Israelin nimen ja eteläinen valtakunta sai nimen Juuda. Kanaaninmaata kutsutaan nykyisinkin Israeliksi. Toisessa mielessä Israel merkitsee Kristukseen todella uskovia (Room. 11:7; Gal. 6:16; Ef. 2:12).

Israelin kaksitoista heimoa: Abrahamin pojanpojalla Jaakobilla, jonka nimi muutettiin Israeliksi, oli kaksitoista poikaa. Heidän jälkeläisiään sanotaan Israelin kahdeksitoista heimoksi ja Israelin lapsiksi. Kaksitoista heimoa ovat kantaisiensä mukaan Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon (Jaakobin ja Lean poikia); Dan ja Naftali (Jaakobin ja Bilhan poikia); Gad ja Asser (Jaakobin ja Silpan poikia); Joosef ja Benjamin (Jaakobin ja Raakelin poikia) (1. Moos. 29:32–30:24; 35:16–18).

Jaakob antoi ennen kuolemaansa siunauksen kunkin heimon johtajalle (1. Moos. 49:1–28). Katso lisätietoja kunkin Jaakobin pojan kohdalta.

Jaakobin ensimmäisen vaimon Lean esikoinen Ruuben menetti esikoisensiunauksensa ja kaksinkertaisen osuuden perinnöstä moraalittomuuden vuoksi (1. Moos. 49:3–4). Esikoisoikeus siirtyi silloin Joosefille, joka oli Jaakobin toisen vaimon Raakelin esikoinen (1. Aik. 5:1–2). Leevi, jonka heimon Herra oli valinnut palvelemaan pappeudessaan, ei saanut perintöosaa, koska leeviläisten erityisenä kutsumuksena oli toimia kaikkien heimojen keskuudessa. Tämän vuoksi Joosefin kaksinkertainen osuus voitiin jakaa hänen pojillensa Efraimille ja Manasselle (1. Aik. 5:1; Jer. 31:9), jotka laskettiin erillisiksi Israelin heimoiksi (JSR 1. Moos. 48:5–6).

Juudan heimoon kuuluvien oli määrä hallita Messiaan tuloon saakka (1. Moos. 49:10; JSR 1. Moos. 50:24). Efraimin heimolla on viimeisinä aikoina etuoikeus viedä evankeliumin palautuksen sanomaa maailmaan ja koota hajallaan oleva Israel (5. Moos. 33:13–17). Aikanaan Efraim johtaa Israelin kaikkien heimojen yhdistämistä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta (Jes. 11:12–13; OL 133:26–34).

Israelin hajottaminen: Herra hajotti Israelin kaksitoista heimoa ja saattoi ne ahdinkoon niiden epävanhurskauden ja kapinoimisen vuoksi. Herra käytti kuitenkin tätä valitun kansansa hajottamista maailman kansojen sekaan myös noiden kansojen siunaamiseen.

Teidät minä hajotan vieraiden kansojen sekaan, 3. Moos. 26:33. Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan, 5. Moos. 28:25, 37, 64. Minä karkotan heidät kaikkiin maan valtakuntiin, Jer. 29:18–19. Minä ravistelen Israelia kaikkien kansojen keskuudessa, Aam. 9:9 (Sak. 10:9). Jeesus lähetettiin Israelin kadonneiden lampaiden luokse, Matt. 15:24. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, Joh. 10:16. Israel hajotetaan kaikkialle maan päälle, 1. Nefi 22:3–8. Jaakob esittää Senosin vertauksen jaloista ja villeistä oliivipuista, MK Jaak. 5–6. Isän työ alkaa hajotettujen heimojen keskuudessa, 3. Nefi 21:26.

Israelin kokoaminen: Israelin huone kootaan yhteen viimeisinä päivinä ennen Kristuksen tulemista (UK 10). Herra kokoaa kansansa Israelin, kun se ottaa hänet vastaan ja pitää hänen käskynsä.

Herra kohottaa merkkiviirin kansalle, Jes. 5:26. Suuressa rakkaudessani minä haen sinut takaisin, Jes. 54:7. Israel ja Juuda tuodaan takaisin omiin maihinsa, Jer. 30:3. Herra kokoaa israelilaiset niistä maista, joihin heidät on hajotettu, Hes. 28:25. Määräajan tullessa hän on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, Ef. 1:10. Kun Israel on hajotettu, se kootaan, 1. Nefi 15:12–17. Herra kokoaa kaikki, jotka ovat Israelin huonetta, 1. Nefi 19:16 (3. Nefi 16:5). Heidät tuodaan pois pimeydestä, ja he tulevat tietämään, että Herra on heidän Vapahtajansa, 1. Nefi 22:12. Jumala kokoaa lapsensa ja laskee lampaansa, 1. Nefi 22:25. Pakanakansakunnat vievät israelilaiset heidän perintömaihinsa, 2. Nefi 10:8 (3. Nefi 16:4). Minun kansani ja minun sanani kootaan yhteen, 2. Nefi 29:13–14. Vanhimpia kutsutaan kokoamaan valittuja, OL 29:7 (OL 39:11). Minä kokoan valittuni, OL 33:6. Kokoontukaa, niin että minä voin antaa teille lakini ja että voitte saada voiman, OL 38:31–33. Minä tuon takaisin kansani, joka on Israelin huonetta, OL 39:11. Pyhät tulevat esiin, OL 45:46. Mooses antoi kokoamisen avaimet, OL 110:11. Vanhurskaus ja totuus vyöryvät yli maan ja kokoavat Herran valitut, Moos. 7:62. Kokoamista verrataan raadolle kokoontuviin kotkiin, JS—M 27.

Israelin kymmenen kadonnutta heimoa: Israelin kymmenen heimoa muodostivat Israelin pohjoisen valtakunnan, ja ne vietiin vankeuteen Assyriaan vuonna 721 eKr. Sen jälkeen ne menivät “pohjoisiin maihin” ja katosivat muiden tietämättömiin. Viimeisinä aikoina ne palaavat.

Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! Jes. 43:6. He tulevat pohjoisesta, Jes. 49:12 (1. Nefi 21:12). Juuda ja Israel tulevat yhdessä pohjoisesta maasta, Jer. 3:18. Herra, joka toi Israelin lapset pohjoisesta maasta, elää, Jer. 16:14–16. Minä tuon heidät takaisin pohjoisesta maasta, Jer. 31:8. Nefiläiset ja juutalaiset saavat Israelin kadonneiden heimojen sanat, 2. Nefi 29:12–13. Minä menen näyttäytymään Israelin kadonneille heimoille, 3. Nefi 17:4. Kun evankeliumia saarnataan Israelin huoneen jäännökselle, kadonneet heimot kootaan kotiin perintömaahansa, 3. Nefi 21:26–29. Mooses antoi Israelin kokoamisen avaimet Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, OL 110:11. Ne, jotka ovat pohjoisissa maissa, tulevat muistoon Herran edessä, OL 133:26–32. Me uskomme Israelin todelliseen kokoamiseen, UK 10.