Hädän tai tuskan aiheuttaminen muille ihmisille heidän uskonkäsitystensä tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi; vihanpito ja sorto.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, Matt. 5:10 (3. Nefi 12:10). Rukoilkaa vainoojienne puolesta, Matt. 5:44 (3. Nefi 12:44). Rikkautensa tähden he vainoavat sävyisiä, 2. Nefi 9:30 (2. Nefi 28:12–13). Vanhurskaat, jotka odottavat Kristusta kaikesta vainosta huolimatta, eivät menehdy, 2. Nefi 26:8. Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta, OL 122:7.