Lahja Herralle. Vanhassa testamentissa esiintyy monenlaisia uhreja, esimerkiksi polttouhreja. Nykyaikana kirkossa on paastouhri ja muita vapaaehtoisia uhreja köyhien auttamiseksi ja muihin arvokkaisiin tarkoituksiin (uhrata voidaan esimerkiksi aikaa, kykyjä ja omaisuutta).

Muinaisina aikoina uhraaminen tarkoitti jonkun tai jonkin pyhittämistä. Nykyisin se merkitsee jonkin maallisen antamista tai siitä luopumista Herran ja hänen valtakuntansa hyväksi. Herran kirkon jäsenten pitäisi olla halukkaita uhraamaan kaikkensa Herralle. Joseph Smith opetti, että “uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan kylliksi voimaa tuottaa elämälle ja pelastukselle välttämätöntä uskoa” (Lectures on Faith, 6:5–7). Iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna uhraamisen kautta saadut siunaukset ovat suurempia kuin mikään, mistä uhrin antaja luopuu.

Kun Aadam ja Eeva oli karkotettu Eedenin puutarhasta, Herra antoi heille uhraamisen lain. Tähän lakiin kuului heidän laumojensa esikoisten uhraaminen. Tämä uhri oli vertauskuva siitä uhrista, jonka Jumalan ainosyntyinen Poika antaisi (Moos. 5:4–8). Tämä käytäntö jatkui Jeesuksen Kristuksen kuolemaan asti, mihin eläinuhri evankeliumin toimituksena päättyi (Alma 34:13–14). Nykyään jäsenet nauttivat kirkossa leivän ja veden sakramentin Jeesuksen Kristuksen uhrin muistoksi. Kristuksen kirkon jäseniä käsketään nykyisin myös uhraamaan särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhri (3. Nefi 9:19–22). Tämä tarkoittaa, että he ovat nöyriä, haluavat tehdä parannuksen ja noudattaa Jumalan käskyjä.

Abraham sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille, 1. Moos. 22:1–18 (MK Jaak. 4:5). Uhratkaa polttouhrinne, 2. Moos. 20:24. Uhrieläinten täytyy olla virheettömiä, 5. Moos. 15:19–21. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, 1. Sam. 15:22. Te olette riistäneet minulta kymmenyksiä ja uhrilahjoja, Mal. 3:8–10. Käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi, Matt. 5:23–24. Rakkaus on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit, Mark. 12:32–33. Meidät on pyhitetty Kristuksen uhrilla, Hepr. 10:10–14. Kristus antoi itsensä uhriksi synnin tähden, 2. Nefi 2:6–7. Uhratkaa koko sielunne uhriksi Kristukselle, Omni 26. Tuo suuri ja viimeinen uhri on Jumalan Poika, niin, ääretön ja iankaikkinen, Alma 34:8–14. Teidän teuras- ja polttouhrienne on lakattava. Teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli, 3. Nefi 9:19–20 (Ps. 51:18–19; OL 59:8). Jos ihminen antaa uhrilahjan tai rukoilee Jumalaa, se ei hyödytä häntä lainkaan, ellei hän tee sitä vakain aikein, Moroni 7:6. Pappeuden avaimia ei oteta enää milloinkaan pois maan päältä, kunnes Leevin pojat uhraavat jälleen Herralle uhrin vanhurskaasti, OL 13:1. Tänä Herran päivänä sinun tulee antaa uhrilahjasi ja sakramenttisi uhriksi Korkeimmalle, OL 59:12. Tänään on uhripäivä, OL 64:23 (OL 97:12). Herra hyväksyy kaikki, jotka haluavat noudattaa liittojaan uhrin kautta, OL 97:8. Uhratkaamme sen tähden kirkkona ja kansana ja myöhempien aikojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaasti, OL 128:24. Joseph F. Smith näki niiden vanhurskaiden henget, jotka olivat uhranneet uhreja Vapahtajan uhrin vertauskuvana, OL 138:13. Lunastus tuli Jumalan Pojan uhrin kautta ristillä, OL 138:35.