Se henkimaailman osa, jossa tästä elämästä erinneet vanhurskaat henget odottavat ruumiin ylösnousemusta. Se on onnen ja rauhan olotila.

Paratiisi tarkoittaa pyhissä kirjoituksissa myös henkimaailmaa (Luuk. 23:43), selestistä valtakuntaa (2. Kor. 12:4) ja maata kirkastetussa tilassa tuhatvuotisen valtakunnan aikana (UK 10).

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa (paratiisissa), Ilm. 2:7. Jumalan paratiisin täytyy luovuttaa vanhurskaiden henget, 2. Nefi 9:13. Vanhurskaiden henget otetaan onnen tilaan, jota sanotaan paratiisiksi, Alma 40:11–12. Kaikki Jeesuksen opetuslapset olivat menneet Jumalan paratiisiin kolmea lukuun ottamatta, 4. Nefi 14. Pian minä menen lepoon Jumalan paratiisiin, Moroni 10:34. Kristus opetti vanhurskaita henkiä paratiisissa, OL 138.