Pyhissä kirjoituksissa kirkkaus tarkoittaa usein Jumalan valoa ja totuutta. Se voi tarkoittaa myös iankaikkisen elämän tilaa tai Jumalan kirkkautta.

Pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan, Jes. 6:3 (2. Nefi 16:3). Me muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, 2. Kor. 3:18. Hän herättää minut viimeisenä päivänä asumaan kanssaan kirkkaudessa, Alma 36:28. Eri ihmisten ylösnousemuksessa saama kirkkaus vaihtelee vanhurskauden mukaan, OL 76:50–119. Jumalan kirkkaus on äly, OL 93:36. Jumalan kirkkaus on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen, Moos. 1:39. Minä näin kaksi persoonaa, joiden kirkkautta on mahdoton kuvata, JS—H 17.