14 Ja minä, Nefi, otin Labanin ^amiekan ja tein sen mallin mukaisesti monta miekkaa, ettei vain se kansa, jota nyt kutsuttiin ^blamanilaisiksi, mitenkään kävisi kimppuumme ja hävittäisi meitä; sillä minä tiesin heidän vihansa minua ja lapsiani ja kaikkia niitä kohtaan, joita kutsuttiin kansakseni.

  13 Ja nyt, katso, tämä oli se toive, jota häneltä toivoin — että jos kansani, nefiläiset, lankeaisi rikkomukseen ja mahdollisesti ^atuhoutuisi, ja lamanilaiset eivät tuhoutuisi, niin Herra Jumala ^bvarjelisi kansani, nefiläisten, aikakirjan, vaikka pyhän käsivartensa voimalla, jotta se voitaisiin jonakin tulevana aikana ^ctuoda julki lamanilaisille, niin että heidät kenties voitaisiin ^djohdattaa pelastukseen —

  15 Sen jälkeen kun minun jälkeläiseni ja veljieni jälkeläiset ovat vaipuneet epäuskoon ja pakanat ovat lyöneet heidät, niin, kun Herra Jumala on leiriytynyt yltympäri heitä vastaan ja saartanut heidät valleilla ja pystyttänyt linnoituksia heitä vastaan, ja kun heidät on painettu alas tomuun, vieläpä niin ettei heitä enää ole, sittenkin vanhurskaiden sanat kirjoitetaan ja uskollisten rukoukset kuullaan, eikä kaikkia niitä, jotka ovat vaipuneet epäuskoon, unohdeta.